Hei ihana!
Täällä ruudun takana on Lotta – kohta kolmekymppinen kolmen lapsen äiti ja puoliso Turun seudulta.
Sydämessäni on roihuava palo tarinoiden kertomiseen, aitouteen ja siihen, että jokainen meistä saa loistaa omana itsenään. Siitä palosta käsin on syntynyt intohimoni luovaan työhöni ja se palo rohkaisi lähtemään kohti yrittäjyyden tietä.
Ja kyllä, vielä tähän kohtaan on pakko mahtua se, että rakastan ruokaa. Itselläni onkin mukana aina oma pieni reseptitehdas – se voi käynnistyä niin saunan lauteilla kuin nukkumaan mentäessä. Uusien reseptien syntymistä en pysty vastustamaan.
Taustani
Oma tausta työelämässä on hoitotyössä – kymmenen vuoden ajalta. Olen ollut mukana ihmiselämän monissa vaiheissa, niin sairaalaympäristössä, hoivakodeissa kuin viime vuosina sosiaalipuolella.
Olen saanut kohdata ihmisiä elämän eri hetkissä, myös niissä vaikeimmissakin. Se on opettanut kuuntelemaan ja katsomaan pintaa syvemmälle.
Mistä kaikki alkoi?
Valokuvaus lähti suuresta intohimosta jo lapsena. Ensimmäisen taskukameran sain ala-asteella, sen kanssa kuljin metsässä ja kukkapelloilla, ja asettelin veljet riviin ottaakseni muotokuvia heistä.
Viisi vuotta sitten kävin vuoden kestävän Life Coach -opinnot, jotta pääsisin vielä lähemmäs ihmisten näkemistä, kuulemista ja kohtaamista.
Se nosti esiin suuren palon ja halun tuoda kaiken osaamiseni näkyväksi – jotta pystyn auttamaan toista näkemään oman palonsa.
Miksi mä teen tätä?
Uskon siihen, että elämässä kaikki on auki, kunhan ei seiso itse itsensä tiellä. Haluan olla se tyyppi, jonka kanssa luodaan jotain merkityksellistä.
Lupaan, että kuuntelen ja uskon. Ja tiedän, että just susta ja sun jutusta on vaikka mihin.
Lupaan olla just se, joka luottaa, laittaa potkua eteenpäin ja tehdään yhdessä niistä unelmista totta. Niistäkin, joita et ole ennen uskaltanut tuoda näkyväksi.
Mun intohimoni
Oma intohimo elää kolmessa maailmassa:
reseptitehtailussa
valokuvaamisessa
ja siinä, että autan yrityksiä kasvamaan, löytämään oman äänensä, vahvuutensa ja rohkeuden näkyä.
Vielä yks juttu…
Jos sille Lotalle, joka vaihtoi koulua kesken lukuvuosien, etsi omaa paikkaa monista eri kaveriporukoista, ja mietti elämän suuntaa monesti – olisi sanottu, että susta voi tulla ihan mitä vaan… En ehkä olis uskonut, enkä jossain vaiheessa uskonutkaan. Jos olisin jäänyt sen äänen vangiksi, joka sanoi ettei musta tule mitään, tai ainakaan suurista unelmista ei tule totta, en olisi tässä.
Mutta nyt mä oon.
Ja nyt mä haluan olla sulle ja sun yritykselle – se, joka uskoo suhun. Joka ottaa sut kainaloon ja samalla painaa sun kanssa kaasua – kohti niitäkin unelmia, joita et oo vielä uskaltanut sanoa ääneen.
Mä uskon niihin.
Ja me saadaan aikaan jotain suurta – yhdessä.
Et ehkä olisi arvannut, että…
Lähellä sydäntäni on…
edelleen puhallinmusiikki. Soitin itse kymmenen vuotta orkesterissa poikkihuilua.
Tykkään…
kirjoitella kaikkia to do -listoja esim. reissuille, kauppaan tai ihan vaan siivoukseen.
Nukun aina…
kolmella tyynyllä. Yks pään alla, yks kainalossa ja yks jalkojen välissä.
Haaveilen, että…
joskus asutaan maalaisromanttisessa puisessa omakotitalossa meren rannalla.
suklaata, mutta jälkkäreistä valitsen silti jonkun hyvän pullan tai okei, joku tosi hyvä suklaakakku. Kaikki menee!
Rakastan…
En…
laula karaokea, mutta jos laulaisin, vetäisin Huone 105 ja kyllä, sitä on ehkä joskus vedetty, enää ehkä vaan autossa.
Pidän…
viinistä, mutta silti hyvän annoksen kanssa juon mieluummin limsan ja sen jälkeen lasin viiniä.
Katson…
mielelläni sarjoja sekä leffoja uudestaan ja uudestaan.